莫名其妙的,柯謝爾並沒有察覺出時間的流逝,仿佛剛剛還身在第四獄,結果愣了一下卻不知怎麼就到了一原野上。
一片十分美麗的原野。
翠綠的草地,星星點點的野花,遙遠的山巒,夢境般的景色。
不過,這裡到底是什麼地方?自己是怎麼來到這裡的?
陽光有些刺眼。
原野的另一邊隱約有什麼聲音傳來,像是一首歌,卻分辨不清之人的性彆與年齡:
Nukkuu korpi, ja nyt, aatoksissain minä matkaa teen
(荒野依然沉睡,我穿行於思緒之中)
Yli metsien, uinuvan veen
(穿越森林與靜水 )
Kuutar taivaan yön valaisee
(月亮女士點燃整個夜空 )
Maalaa maiseman, pohjoisen siimeksen
(將世界染成北方的幽暗 )
Unta onko tää,
(這是一個夢嗎?)
Vai kuolema jossa palata sinne saan missä
(還是我正在追尋的死亡)
hiillos jo luovuttaa lumen alla
(雪花之下塵埃放棄希望 )
Kun astun maailmaan, erämaan aikaan
(我踏入大地,追尋荒野的時光)
草地上的花大多是粉藍色的,很奇特的小花。而且草很高,隻能走,跑的話很容易摔倒。向著聲音的源頭前行了好一陣子,聲音才更清晰了些:
Ensilumi satoi kahdesti
(初雪再次降臨 )
Maalasi sieluni taulun
(渲染著我靈魂中的畫麵)
Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyys
(這份狂放的美好與無儘的孤獨)
Kaikuu se haikeus halki tän matkan
(那美麗的回響貫穿整個旅途 )
Aamun tullen yö tarinansa kertoo
(在黎明的晨光中,夜晚講述它的曆程 )