第七章 歌唱原野(1) 開始糾結的……(1 / 2)

加油 大賢者 司徒孔雀 2539 字 8個月前

莫名其妙的,柯謝爾並沒有察覺出時間的流逝,仿佛剛剛還身在第四獄,結果愣了一下卻不知怎麼就到了一原野上。

一片十分美麗的原野。

翠綠的草地,星星點點的野花,遙遠的山巒,夢境般的景色。

不過,這裡到底是什麼地方?自己是怎麼來到這裡的?

陽光有些刺眼。

原野的另一邊隱約有什麼聲音傳來,像是一首歌,卻分辨不清之人的性彆與年齡:

Nukkuu korpi, ja nyt, aatoksissain minä matkaa teen

(荒野依然沉睡,我穿行於思緒之中)

Yli metsien, uinuvan veen

(穿越森林與靜水 )

Kuutar taivaan yön valaisee

(月亮女士點燃整個夜空 )

Maalaa maiseman, pohjoisen siimeksen

(將世界染成北方的幽暗 )

Unta onko tää,

(這是一個夢嗎?)

Vai kuolema jossa palata sinne saan missä

(還是我正在追尋的死亡)

hiillos jo luovuttaa lumen alla

(雪花之下塵埃放棄希望 )

Kun astun maailmaan, erämaan aikaan

(我踏入大地,追尋荒野的時光)

草地上的花大多是粉藍色的,很奇特的小花。而且草很高,隻能走,跑的話很容易摔倒。向著聲音的源頭前行了好一陣子,聲音才更清晰了些:

Ensilumi satoi kahdesti

(初雪再次降臨 )

Maalasi sieluni taulun

(渲染著我靈魂中的畫麵)

Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyys

(這份狂放的美好與無儘的孤獨)

Kaikuu se haikeus halki tän matkan

(那美麗的回響貫穿整個旅途 )

Aamun tullen yö tarinansa kertoo

(在黎明的晨光中,夜晚講述它的曆程 )